Posion Korouoma: vuoden retkipaikka 2015

Viime viikonlopun päiväretkellä suuntasimme vuoden retkipaikaksikin valittuun Korouoman rotkokanjoniin Posiolla. Täytyy heti alkuun hehkuttaa, että ihan käsittämättömän hieno paikka! Vaikka luontokohteita on niiden erilaisuuden vuoksi mielestäni lähes mahdotonta vertailla, niin kyllä Korouoma nousi siltikin yhdeksi vaikuttavimmista paikoista, joissa olen ikinä käynyt.

Jo itsessään Korouoman rotkokanjoni on vaikuttava: 30 kilometriä pitkä kuru, jonka jyrkät kallioseinämät nousevat parhaimmillaan jopa 150 metrin korkeuteen. Erikoisen retkikohteen Korouomasta tekee kuitenkin purot, jotka laskeutuvat rotkon seinämiä alas laaksoon jäätyen talvella mahtaviksi jäävesiputouksiksi. Kanjonista löytyy yhteensä jopa parikymmentä jäätynyttä vesiputousta, joista suurimmat ovat jopa 50-70 metriä korkeita jättiläisiä. Vesiputousten jääseinämät ovat myös jääkiipeilijöiden suosiossa. Kummasti se alkoi itseäkin houkuttaa kokeilemaan, kun seurasi muutamien iloisten kiipeilijöiden touhua jääseinämällä. Yläköyden kanssa on aloittelijankin mahdollista päästä luonnonpaikkoihin kiipeämään. Ja minkälaisiin paikkoihin! Huh, aika ihanaa.

Alueen suurimmat ja näyttävimmät vesiputoukset sijaitsevat kanjonin keskivaiheilla olevan Korojään päiväreitin varrella. Reitti on viisi kilometriä pitkä ja lähtee Saukkovaaran pysäköintialueelta. Kulkemiseen suositellaan suksia tai lumikenkiä, mutta todellisuudessa liikkujia taitaa olla sen verran paljon, että ainakin nyt polku oli kova ja hyvä kulkea pelkillä kengillä. Liekö valinta vuoden retkipaikaksi vaikuttanut suosioon? Hullulta tuntui, kun parkkipaikalle saapui meidän kanssa yhtä aikaa kaksi bussilastillista venäläisiä turisteja. Ihan oli semmoinen ison maailman meininki!

Onneksi turistijoukko malttoi laskeutua vain kanjonin pohjalle ja ensimmäiselle putoukselle, joten luonnonrauhasta pääsimme nauttimaan alkujärkytyksestä huolimatta.

Meillä oli sekä metsäsukset että lumikengät mukana. Maasto oli sen verran vaihtelevaa, että lumikengät osoittautuivat huomattavasti paremmaksi vaihtoehdoksi. Laskimme metsäsuksilla jalat täristen ja puita väistellen ensimmäisen jyrkän laskun kurun pohjalle ja kannoimme niitä sitten koko loppumatkan. En suosittele kuin kuntoilumielessä! Lumikengät ottaisin kuitenkin mukaan myös ensi kerralla. Ikinä ei talvella liikkuessa tiedä, kuinka tukossa polut lopulta ovat.

Ruskea virta on Korouoman suurin ja korkein vesiputous.

Jäätyneen vesiputouksen taakse muodostunut pieni jääluola oli iloinen löytö.

Kanjonin laavut rotkon pohjalla tarjosi erinomaiset puitteet evästelylle. Folioon käärityt aurajuusto-kasvisnyytit paistuivat nuotiossa, siihen kylkeen vähän graavilohta ja lihapullia ja jälkiruuaksi vielä nokipannukahvit suklaabanaanin kera. Kylläpä taas kelpasi retkeilijän retkeillä! Mutta miten se aina käykin niin, että kuume ei pienene poluilla, vaan tuppaa käymään pikemminkin päinvastoin. Nytkin mennessä katseltiin riipparipuita rotkon päällä; tuohon olisi mukava tulla riippumaton kanssa yöksi, tai tuohon… Miltä tuntuisi herätä näissä maisemissa? Keväällä jäiden sulaessa rotkossa kuulemma kumajaa kuin ukkosen pauhu, kun jääkimpaleet sulavat ja tippuvat ryskyen alas. Olisipa mahtava nukkua sellaisena yönä riipparissa kallion päällä, katsella jylhiä maisemia ja kuunnella kallioseinämistä kumpuavaa pauhua! Ja jälleen kerran käy niin, että ennen kuin vanha retki on edes takana, huomaan haaveilevani jo seuraavasta...